Sunnuntaibrunssi

Eilen meidän kodin täytti nauru, lämpö ja kahvin tuoksu. Se, joka ei vielä tiedä, että rakastan aamupaloja ja brunsseja ei oo lukenut mun blogia kovin tarkkaan. Aamut on vaan jotenkin niin kauniita. Halusin kutsua mun luokan nauttimaan sunnuntaipäivästä meille. Rakastan ruoanlaittoa ja musta on ihana jakaa se intohimo ystävien kanssa. Uusien ystävien, joihin oon saanut tutustua kuluneen kuukauden aikana. Vasta neljä viikkoa takaperin muutin Jyväskylään. Muistan miten mua jännitti lähteä kampukselle ensimmäistä kertaa syyskuun alussa. Muistan miten jännittävää oli ensimmäistä kertaa nähdä tulevat ryhmäläiset. Neljän viikon aikana ollaan vietetty tosi paljon aikaa yhdessä ja meistä on tullut tosi tiivis porukka. 

Meidän ryhmä on täynnä huikeita persoonia. Jo ensimmäisenä päivänä huomasin, miten samankaltaista porukkaa meidän ryhmässä on. Osasin arvata, että liikunnalle tullessa tuun varmasti löytämään huippuja tyyppejä ympäriltäni, mut jotenkin tää meidän ryhmä on yllättänyt mut aivan täysin. En ois uskonut, että jo näin lyhyessä aikana oisin saanut näin hyviä ystäviä ja nauranut vatsalihakseni kipeäksi monta kertaa. Musta kaikista tärkeintä ystävien kanssa on se, että pystyy olemaan sataprosenttia oma itsensä ja sitä toden totta oon ollut. Jotenkin ensimmäisestä päivästä asti on vaan ollut tosi helppo olla yhdessä näiden kanssa. 

Mulla oli jotenkin semmonen olo, että haluan kiittää tätä ryhmää tähänastisesta ja niinpä päätin järjestää brunssin. Oon kehuskellut mun tekemällä pulled porkilla, joten nyt oli aika todistaa sen mehukkuus ja niinpä lähdin rakentamaan menua sen avulla. Pulled porkin kylkeen coleslawta, vuohenjuustosalaattia, tuoreita porkkanasämpylöitä (joista muuten tulee todella vahvasti mieleen lapsuus ja pelireissut), leikkeleitä ja savulohta. Jälkkäripöydästä maustamatonta jogurttia, jonka kanssa marjoja ja vastapaahdettua mysliä. Eteenkin tuo mysli sai kyllä kehuja kavereilta. Paahdettuja kookoslastuja ja siemeniä, makeutta hunajasta ja kuivatuista karpaloista. Herkutteluun tuoreita hedelmiä, omenapiirakkaa ja ranskalaista suklaakakkua, kahvia ja tuoremehua unohtamatta.

Tän porukan kanss unohtuu ajantaju. Viitisen tuntia höpöteltiin, naurettiin, nautittiin hyvästä ruoasta ja pelailtiin hassun hauskoja pelejä. Tuli taas naurettua itelleen varmasti monta vuotta ikää lisää. Nyt kun kirjoitan tätä tekstiä mulla on koko ajan hymy huulilla. Tää ensimmäinen kuukausi Jyväskylässä on antanut paljon enemmän, mitä koskaan oisin osannut odottaa. Mä elän niin vahvasti unelmaani ja oon vaan ihan älyttömän onnellinen. Vastoinkäymisistä huolimatta tää elämä saa mulle hymyn huulille. Mun on hyvä olla.

Onko syksy tuonut sun elämään jotain ihanaa?